Alla on kaikki levyillä julkaistujen laulujen sanat.
Kaikki kappaleet on suojattu tekijänoikeuksilla (Teosto), joten kappaleiden esittäminen sekä sanojen julkinen käyttö ilman tekijöiden lupaa on kielletty.
GLORIAA-CD
Gloriaa-cd:llä (2009) ilmestyneiden laulujen sanat, levyn järjestyksessä.
MESTARI JA MINÄ
(säv. Matti Laitinen ja Pekka Laukkarinen, san. Pekka Laukkarinen, sov. MattiLaitinen)
Kiitos että rinnallain tänään matkani sä jaat.
Tie on pitkä mutta toivon, et kanssas olla saan.
Miksi minut valitsit, miksi vierelläni kuljet?
Minä matkaan väsynyt, sinä minut syliin suljet.
Kaksi öistä kulkijaa.
Toinen matkaan eksynyt.
Vierekkäin vaeltaa.
siksi toinen kärsinyt.
Kaksi öistä kulkijaa
erilaiset ystävinä.
Toinen toista kannattaa.
Mestari ja minä.
Mihin me ollaan menossa? Missä olemme nyt?
Itse eksyin aikaa sitten, anteeksi epäilyt.
Tiedän etten paljon voi, tahtoisin yrittää
jaksaa tietä kulkea. Pelkään etten pystykään.
Kaksi öistä kulkijaa.
Toinen matkaan eksynyt.
Vierekkäin vaeltaa.
siksi toinen kärsinyt.
Kaksi öistä kulkijaa
erilaiset ystävinä.
Toinen toista kannattaa.
Mestari ja minä.
Sinä vastaat: tiedän sen, yksin hävität sä tien.
Juuri siksi sinut etsin, perille kotiin vien.
En sua hylkää milloinkaan, sanani siitä annan.
Kun jatkaa et jaksa, sallithan että kannan.
Kaksi öistä kulkijaa.
Toinen matkaan eksynyt.
Vierekkäin vaeltaa.
siksi toinen kärsinyt.
Kaksi öistä kulkijaa
erilaiset ystävinä.
Toinen toista kannattaa.
Mestari ja minä.
VALAISE
(säv. ja san. Pekka Laukkarinen, sov. Matti Laitinen ja PL Union)
Missä on valo, pimeyden valjastava,
kauneuden paljastava, värit loistamaan saa?
Missä on valo, jota kohti nostaa pään,
synnyttää elämää, mulle tien näyttää?
Anna valosi loistaa tähän sydämeen.
Tätä pyydän, sillä ilta pimenee
Valaise mun askeleeni,
ettei harhaan tieni vie.
Siunaa mun huomiseni,
missä ikinä se lie.
Missä on vesi, lähteestä pulppuava,
kukan kasvamaan saa, virvoittaa autiomaan?
Missä on vesi, joka janon sammuttaa,
elämän lahjoittaa, minut uudistaa.
Anna vetesi virrata tähän sydämeen.
Tätä pyydän, sillä olen janoinen.
Valaise mun askeleeni,
ettei harhaan tieni vie.
Siunaa mun huomiseni,
missä ikinä se lie.
Missä on tie, jota kulkea saa,
Perille johdattaa, eksyneen opastaa?
Missä on tie, jota varmana saa
väsynyt taivaltaa, kotiin mut kantaa?
Valaise askeleeni,
ettei harhaan tieni vie.
Siunaa mun huomiseni,
missä ikinä se lie.
TÄLLÄ KALLIOLLA
(säv. ja san. Pekka Laukkarinen, sov. Matti Laitinen)
Otan kengät jalastani, käyn taas tähän istumaan.
Kuuma kallio polttaa varpaita.
Niin hyvä mun on tässä, yksin koditon
kun tällä kalliolla tiedän, tässä kotini on.
Mereltä kylmä tuuli puree kasvoihin.
Nostan kaulukset, puhallan sormiin.
Tää paikka on niin kaunis, vaikka tuuleekin.
Kun tällä kalliolla elän, elän vapaimmin.
Ja tällä kalliolla minä katseen nostaa saan.
Tulkoon myrsky, tulkoon routa, tämä maa kannattaa
Ja vaikka joskus kaadun, myrsky miehen kumoaa
ei parempaa paikkaa oo, missä alusta aloittaa.
Jo viimein tuuli kääntyy, aurinko osan saa.
Käännyn kohti merta katsomaan.
Vierestä suuri valkolaiva kohti ulappaa.
Ehkä koskea voi, jos oikein kurkottaa.
Mä tämän kallion varaan kaiken rakennan.
Tässä itken, tässä rakastan.
Ja tässä otan vastaan, mitä edessäni on.
Kun tällä kalliolla saa toivon lohduton.
Ja tällä kalliolla minä katseen nostaa saan.
Tulkoon myrsky, tulkoon routa, tämä maa kannattaa
Ja vaikka joskus kaadun, myrsky miehen kumoaa
ei parempaa paikkaa oo, missä alusta aloittaa.
POLKUNI
(säv. Matti Laitinen, san. Pekka Laukkarinen ja Matti Laitinen, sov. Matti Laitinen ja Pekka Laukkarinen)
Mä vaikka epäilen, niin tänään myönnän sen
On käsissäsi elämä.
Ja läpi vuosien, menneiden aikojen
oot johdattanut kantaen.
Mä vaikka pakenin ja sinut unohdin
johdatit mut takaisin.
Ja taas sun etees jään, ihmettelemään.
Kuinka jaksat ymmärtää.
Sinä olet polkuni, sinä olet tie.
Sinun askeleesi mun elämääni vie.
Risteyksissä, matkalla, ihan missä lie
näytä tie, näytä oikee tie.
Sun johdatuksesi on mun toivoni.
Nyt tässä on mun paikkani.
Kiitos ja kunnia sinulle Jumala,
kun tänään tässä olla saan.
Mut mihin suuntaan meen, mä sitä kyselen.
Piilossa on huominen.
Vaikka edelleen eksyisin pimeyteen
etsithän luokses uudelleen.
Sinä olet polkuni, sinä olet tie.
Sinun askeleesi mun elämääni vie.
Risteyksissä, matkalla, ihan missä lie
näytä tie, näytä oikee tie.
Tän laulun lopetan, kiitän ja kumarran.
On aika uutta kohdata.
Ja tästä edelleen, mä mihin suuntaan meen,
tiedän, viet perille.
MITÄ JOS?
(säv. Matti Laitinen ja Pekka Laukkarinen, san. Mako Pihavainio, sov. Matti Laitinen)
Aamulla kun kelloon herään.
Kahvi ja kasvoille kylmää.
Millään en voi vielä tietää
millainen on päivä tänään.
Toivon sen olevan hyvä.
Mutten uskalla oottaa mitään.
Kuljen pieniä pätkiä.
Pelko painaa; mä selkä vääränä.
Mitä jos kaikki menee pieleen?
Mitä jos se on mun syy?
Mitä jos en osaa ollenkaan,
jos jotain toista loukkaan?
Mitä jos kaikki menee pieleen?
Mitä jos se on mun syy?
Mitä jos vähät välitän?
Pitääkö silloin kuulla vai kulkea?
Se on niin pieni paikka
jolla jokainen on vuorollaan.
Taiteilee samalla lailla
tekee omantuntonsa mukaan.
Silloin vasta minä mietin
että uskonko ollenkaan.
Sanoin: mihin vain kulkisin.
Nyt olen mennyt joka suuntaan.
Mitä jos kaikki menee pieleen?
Mitä jos se on mun syy?
Mitä jos en osaa ollenkaan,
jos jotain toista loukkaan?
Mitä jos kaikki menee pieleen?
Mitä jos se on mun syy?
Mitä jos vähät välitän?
Pitääkö silloin kuulla vai kulkea?
RAKKAUTTA SILMISSÄÄN
(säv. ja san. Pekka Laukkarinen, sov. Pekka Laukkarinen ja Matti Laitinen)
Uskotko jos kerron: tänään eksynyt löydettiin?
Uskotko jos kerron: hänen haavansa paikattiin?
Tuo eksynyt olin minä, minut maasta nostettiin.
Ja tänään olen vapaa, mulle anteeksi annettiin.
Hän sydämeeni katsoi,
näki kaipuun täyttävän.
Hän sydämeeni katsoi…
…rakkautta silmissään, silmissään.
Uskotko jos kerron: syytön mies vangittiin?
Uskotko jos kerron: hänet ristille naulattiin?
Tuo mies oli Hän, joka minua kosketti.
Hän puolestamme kuoli, koska meitä rakasti.
Hän sydämeeni katsoi,
näki kaipuun täyttävän.
Hän sydämeeni katsoi…
…rakkautta silmissään, silmissään.
MINUN KÄTENI SOI
(säv. Jukka Leppilampi, san. Anna-Mari Kaskinen, sov. Matti Laitinen)
Minä Luojalta kaksi kättä sain.
Luoja kuiskasi;- Rakasta niillä.
Otan kädet käyttöön, odota vain.
En voiman suo salassa piillä.
Mutta en oppinut rakastamaan,
minun käteni taskuihin jäivät.
Ne kuihtuivat hiljaa piilossaan.
Ohi kulkivat vuodet ja päivät.
En oppinut käsiä käyttämään
ne olivat kömpelöt, kovat.
Niitä Luojalle lähdin näyttämään:
- Katso, millaiset käteni ovat.-
Mitä tahansa tahdon koskettaa,
se musertuu kätteni alla.
Minun käteni kylvää kuolemaa,
ja rakastaa rikkomalla.
On siis paras, kun käteni taskuun jää.
Kädet huolella kätken ja peitän,
niin ne eivät tuhoa enempää.
Niiden päälle nyt multaa heitän.
Näin Luojani silmissä kyyneleet,
en jälkeäkään syytöksestä:
- Anna minulle kädet likaiset.
Minä tahdon ne hoitaa ja pestä.-
Mitä tapahtui silloin, tiedä en.
Tuulet alkoivat huminoida.
Ne pyyhkivät lian ja katkeruuden.
Minun käteni alkoivat soida.
Ja ne soittivat outoa sävelmää
ensin arasti ja aivan salaa.
Sitä säveltä voinut en hiljentää,
kun se villinä valtasi alaa.
Ja se levisi hurjalla voimalla
minun tuttuihin käsiini näihin,
jotka ilosta uhkuivat soimalla.
Valo virtasi sormen päihin.
Jumala, Sinulta käteni sain.
Koko sieluni Sinua Kiittää.
Minun käteni ovat kanava vain.
Mitä tahdot, se tee, se riittää.
MITÄ NÄET KUN MINUA KATSOT?
(säv. Pekka Laukkarinen ja Matti Laitinen, san. Pekka Laukkarinen, sov. Matti Laitinen ja PL Union)
Mitä näet kun minua katsot?
Näetkö käsieni työn?
Miten omaa kunniaa rakennan
ja toisen silmille lyön.
Mitä näet kun minua katsot?
Näetkö sanani satuttavat?
Miten toista ihmistä halvennan
ja valhetta sanani ovat.
Vai näetkö oman lapsesi,
joka ei tiedä mitä tehdä?
Joka kaipaa Sinun luoksesi
muttei itse löydä tietä.
Mitä näet kun minua katsot?
Näetkö ajatuksiini asti?
Miten salaa toista halveksin
ja elän omaksi kunniaksi.
Vai näetkö oman lapsesi,
joka ei tiedä mitä tehdä?
Joka kaipaa Sinun luoksesi
muttei itse löydä tietä.
Katsothan puoleeni,
tulethan luokseni.
Otathan kipuni,
kaipaan auttajaa.
Ja näethän oman lapsesi,
joka ei tiedä mitä tehdä?
Joka kaipaa Sinun luoksesi
muttei itse löydä tietä.
HERRA ON HYVÄ
(säv. Matti Laitinen ja Pekka Laukkarinen, san. Mako Pihavainio sov. Matti Laitinen ja PL Union)
Minä jaksan riitaa haastaa
kanssa ison järkäleen.
Vaikka en voi millään voittaa
haastan siirtolohkareen.
Minä huudan, minä vaadin
kivi pysyy paikallaan.
Vaikka kaiken tarmon lataan
aina joudun taipumaan.
Silloin Herra on hyvä, vaikka uhmailen.
Sillä Herra on hyvä, minut kestäen.
Silloin Herra on hyvä, vastaan taistelen.
Sillä Herra on hyvä, vaikka minä en.
Olen usein erimieltä
mielipiteet ilmaisen.
Lähimmäiset pois mun tieltä
kovan kovaan laittaen.
Vahvin näyttää kaapin paikan
sekös mua kiukuttaa.
Miksi ei mun pillin mukaan
Tellus pyöri radallaan.
Silloin Herra on hyvä, vaikka uhmailen.
Sillä Herra on hyvä, minut kestäen.
Silloin Herra on hyvä, vastaan taistelen.
Sillä Herra on hyvä, vaikka minä en.
Luulen olevani piste
tämän maailman virkkeiden.
Se ja sama Luojalle
on kuinka kauan kipuilen.
Hänellä ei ole kiire
kysymyksiin vastailee.
Ääntä en vaan aina kuule
minä joka hapuilen.
Silloin Herra on hyvä, vaikka uhmailen.
Sillä Herra on hyvä, minut kestäen.
Silloin Herra on hyvä, vastaan taistelen.
Sillä Herra on hyvä, vaikka minä en.
GLORIAA
(säv. Pekka Laukkarinen ja Matti Laitinen, san. Pekka Laukkarinen, sov. Matti Laitinen ja PL Union)
Keskellä kylän tietä mies jakaa evästään.
Tulkaa kaikki nälkäiset, tulkaa ja syökää.
Ei minulla paljon ole, lahjaksi kaiken sain.
Sinullekin lapseni voin antaa tämän vain.
Vanhan miehen kasvoilla näkyy vuosien viima.
Paljon on aikoja nähty ja vähiin käynyt tiima.
Hän itsekin on nälkäinen, mutta silmin loistavin
sanoo: ota poika leipää, voiko äitisi paremmin.
Ja hän nostaa katseen taivaaseen, hiljaa ylös kuiskaa.
Paljon sain osaksein, on mun vuoro muistaa.
Nostaa katseen taivaaseen, hiljaa ylös kuiskaa:
Gloriaa
Samaan aikaan toisaalla tuntee nainen ikävää.
On tutut, perhe muualla, mutta sanoo tänne jään.
Ei minulla paljon ole, mutta lahjaksi kaiken sain.
Siis lahjana tahdon auttaa, missä apua tarvitaan.
On edessä paljon uutta ja joskus pelottaa.
Mutta lupaukseesi tartun, sanaasi voinhan luottaa.
Ja tänään olen valmis, tahdon oman osani antaa.
Että ihmisissä tilaa sais rakkaus joka kantaa.
Ja hän nostaa katseen taivaaseen, hiljaa ylös kuiskaa.
Paljon sain osaksein, nyt on minun vuoroni muistaa.
Nostaa katseen taivaaseen, hiljaa ylös kuiskaa:
Gloriaa
KAUNIS HETKI
(säv. ja san. Matti Laitinen ja Pekka Laukkarinen, sov. Matti Laitinen)
Aurinko kasvoni maalaa.
Tähän aamuun annat säteesi valaista.
Harmaiden arkien jälkeen
tänään tahdon salatuimman kohdata.
Kirkkosi kiviseen suojaan
sinä kutsut lapsiasi saapumaan.
Saan Luojan pöydästä maistaa,
leipä ja viini ihmettä todistaa.
Niin kaunis on hetki
kun saan eteesi tulla.
Niin kaunis on hetki
kun tahdot armosi lahjoittaa.
Niin kaunis on hetki
kun haavoitetulla,
on oma paikka
jonne kipunsa jättää saa
Niin paljon taakkani painaa.
Tähän jättää saan kaiken pimeän.
Ja kasvojesi alla
sä tahdot särkynyttä koskettaa
Ylistysvirteni laulan
kun pimeä huoneeni valoas loistaa saa.
Taas uusi arki alkaa.
Ja siunattuna saan sen aloittaa.
Niin kaunis on hetki
kun saan eteesi tulla.
Niin kaunis on hetki
kun tahdot armosi lahjoittaa.
Niin kaunis on hetki
kun haavoitetulla,
on oma paikka
jonne kipunsa jättää saa
KUN SINÄ KUUNTELET
(säv., san. ja sov. Pekka Laukkarinen)
Kun Sinä kuuntelet, tiedän sen.
Hoivaat ja parannat murheisen sydämen.
Kun Sinä kuuntelet, saa kärsinyt,
taakoista vapauden, siis
kuuntele nyt.
Kun Sinä kosketat, tiedän sen.
Nostat ja uudistat pienen ihmisen.
Kun Sinä kosketat, saa eksynyt,
alusta aloittaa, siis
kosketa nyt.
Kun minä vaikenen, tiedän sen.
Voin kuulla äänen tuon, elävän rakkauden.
Kun minä vaikenen, taas jättäydyn,
varaan Kristuksen, siis
vaikenen nyt.
IHMETTELEN-CD
Ihmettelen-cd:llä (2004) ilmestyneiden laulujen sanat, levyn järjestyksessä.
IHMETTELEN
FI P9L 04 00001
säv. Matti Laitinen / san. Pekka Laukkarinen / sov. Matti Laitinen
Tänään eteesi Jumala tieni vei.
Särkyneenä, haurain askelin.
Jälleen häpeän sitä, mitä sisältä oon.
Mutta pyydän: päästä valoon.
Sinä käänsit katseesi minuun päin.
Näit kaiken, ja silti viereen jäit.
Otit sydämeni heikon ja särjetyn
annoit takaisin puhtaan ja pyyhityn.
Kuinka rakkautesi arvoinen
voi olla keskeneräinen?
Miksi kalliilla ostit särkyneen,
sitä ihmettelen. Minä ihmettelen.
Palvelijan paikkaa edessäs hain.
Että jollain kaiken korvaisin.
Minut juhlapöytään kutsuttiin,
sinä palvelijan viitta harteillasi.
En ymmärrä miksi teit sen.
Miksi kärsit puolesta ihmisen.
Mutta tiedän: lahjaksi puhtauden
saa syntinen edessä Jeesuksen.
Kuinka rakkautesi arvoinen
voi olla keskeneräinen?
Miksi kalliilla ostit särkyneen,
sitä ihmettelen. Minä ihmettelen.
YHTÄ MATKAA
FI P9L 04 00002
säv. ja san. Pekka Laukkarinen / sov. Matti Laitinen
Tänään taivas ilosta hohtaa,
kun kaksi matkaajaa toisensa kohtaa.
Ei tietää voi miltä huominen näyttää,
teil rakkaus on, se toivon täyttää.
Yhteistä matkaa nyt käydä saatte,
ilot ja surut Isän kanssa jaatte.
Kun käsi Herran ja suoja sen,
nyt voiman antaa, voiman ikuisen.
Antakaa rakkauden koskettaa,
armon alla vahvistukaa.
Se kestää, se kantaa
huomista varten voiman antaa.
Antakaa rakkauden koskettaa,
Pyhä Henki virvoittaa.
Hän johtaa, anteeksi antaa,
matkaajansa suojan saa.
Ihmislapsi niin heikko on,
elämäntie joskus turvaton.
Teil on tuki toisissanne,
rauha ja rikkaus Herrassanne.
Ottakaa vastaa se siunaus,
jonka Herra tänään antaa.
Anteeksianto, pelastus,
siinä on voima, voima joka kantaa.
Antakaa rakkauden koskettaa,
armon alla vahvistukaa.
Se kestää, se kantaa
huomista varten voiman antaa.
Antakaa rakkauden koskettaa,
Pyhä Henki virvoittaa.
Hän johtaa, anteeksi antaa,
matkaajansa suojan saa.
HYVYYDEN VOIMA (VIRSI 600)
FI P9L 04 00003
säv. Erkki Melartin 1923 / san. Dietrich Bonhoeffer 1944 / suom. Anna-Maija Raittila 1980 / sov. Matti Laitinen
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.
Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!
Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.
MINUN NIMENI
FI P9L 04 00004
säv. ja san. Pekka Laukkarinen / sov. Matti Laitinen ja Pekka Laukkarinen
Taas tänään unohdin
sokein silmin vaelsin.
Taas sinut ohitin
kun katoavaa kumarsin.
Nyt kuulen kaiun sen
äänet ruoskan iskujen.
Ja lyönnit naulojen
nimeäni huutaen.
Edelleen naulaa syvemmälle lyön
ja sinä katsot silmiini.
Lyönnin ääni kiirii halki mustan yön
ääni on minun nimeni.
Niin paljon aiheutin
viatonta tuhosin.
Itselleni vallan annoin
ja kaiken kadotin.
Oi pyhä Mestari
anna kaikki anteeksi.
Jotta laumastasi löytyy
myös minun nimeni.
Edelleen naulaa syvemmälle lyön
ja sinä katsot silmiini.
Lyönnin ääni kiirii halki mustan yön
ääni on minun nimeni.
Anna anteeksi se, että syntini
sinut ristiinnaulitsi.
Voiko tänään olla ristin ryövärin nimi
minun nimeni.
PILGRIM (Otathan vastaan) (suomenkielinen versio Lupaus-cd:llä)
FI P9L 04 00005
säv. ja san. Pekka Laukkarinen / käänt. Miika Auvinen / sov. Matti Laitinen ja Pekka Laukkarinen
Oh Lord accept a stumbling pilgrim
weary in twilight
The way has been so hard and dusty
so long into the night
Oh Lord accept a stumbling pilgrim
whose hands have failed to embrace
Wash these hands that have brought sorrow
cleanse them by your grace
Father I know I am, an unworthy man
but allow me to rest in your arms tonight
Father be my guide stay by my side
be my shelter in the night
Oh Lord accept a stumbling pilgrim
who has lost his way
He thought he could win the world
but price was too much to pay
Father I know I am, an unworthy man
but allow me to rest in your arms tonight
Father be my guide stay by my side
be my shelter in the night
Oh Lord accept a stumbling pilgrim
whose hands have failed to embrace
Wash these hands that have brought sorrow
cleanse them by your grace
EIKÖ MIKÄÄN MUUTU
FI P9L 04 00006
säv. ja san. Pekka Laukkarinen / sov. bändi
Pieni tyttö, viisivuotias, katsoo kotiaan lahoavaa.
Vieressä veljet, joista kaksi, jo enkelit veivät mukanaan.
Äiti miksei ole ruokaa, ruumista jo kouristaa.
Voi kun saisi leipäpalan, jota voisi nakertaa.
Nuori poika, kymmenen vanha, poteron pohjalla tuijottaa.
Kersantti sanoi, jos näkyy vihollinen, välittömästi ampukaa.
Miks toisia pitää tappaa, veljeä vahingoittaa.
Voi kun leikkiautolla, sais kotona ajella.
Eikö mikään muutu, taas rakkautta pelätään.
Eikö mikään muutu, taas Kristus yksin jätetään.
Eikö mikään muutu, taas armon lahja hylätään.
Eikö mikään muutu, taas Kristus itkemään jätetään.
Ihmisille tarjottu on, rakkaus suuri ja loppumaton.
Herra kuoli, jotta syntisetkin saavat anteeksiannon.
Mutta kansa ei piittaa, Jumalaa vastaan kapinoi.
Vaikka Jeesus ei kysy hintaa, ilmaiseksi armon loi.
Ja kyyneleet, jo kuivuneet, saavat tuoreet rinnalleen.
Kun kärsien, rakastaen, valuvat Herran kyyneleet.
Eikö mikään muutu, taas rakkautta pelätään.
Eikö mikään muutu, taas Kristus yksin jätetään.
Eikö mikään muutu, taas armon lahja hylätään.
Eikö mikään muutu, taas Kristus itkemään jätetään.
NIIN PALJON SAIN
FI P9L 04 00007
säv. Matti Laitinen / san. Pekka Laukkarinen / sov. Matti Laitinen
Auringon säteissä kylpee maa
on kättesi jälki niin kaunis.
Maan vehreys kuvastaa kunniaa
ja vuoret taivaan tavoittaa.
Ei kauneinkaan maalaus voi saavuttaa
sitä loistoa, kättesi luomaa.
Taideteoksen, sen tahdoit lahjoittaa,
aarteen ihmisen iloksi antaa.
Niin paljon sain, niin vähän annoin.
Kättesi jäljet maahan talloin.
Niin paljon sain, niin vähän annoin,
puolestani kaiken kivun kannoit.
Niin paljon lahjana rakkauden,
vaikka kiitoksen ääntä ei kuulu.
Sinä käsilläsi kasvatit puunkin sen,
josta tehtiin ristin muotoinen.
Kättesi jäljet mua muistuttaa,
että rakastat mua loppuun saakka.
On yksi jäljistä ikuinen,
kättesi jäljet naulojen.
Niin paljon sain, niin vähän annoin.
Kättesi jäljet maahan talloin.
Niin paljon sain, niin vähän annoin,
kun puolestani kaiken kivun kannoit.
NOSTIT JA KORJASIT
FI P9L 04 00008
säv. Matti Laitinen / san. Mako Pihavainio / sov. Matti Laitinen
Oven luona on vanha piironki,
valaisin on sen nurkassa.
Lamppu jonka päällinen meni rikki,
pöydältä pudotessa.
Sinä otit, ylös minut nostit
ja sytytit valaisemaan.
Rikkinäinen lamppu kauas loisti,
paloi valosi minussa.
Olin niin ylpeä. Tahdoin oman osani taata.
Valossas kylpeä, värini esiin saada.
Mutta minä unohdin, miksi olin ja valaisin.
Alas pudotit. Sitten nostit ja korjasit.
Ennen kai ehjä, luulin niin,
mikään ei vahvaa satuta.
En mä tiennyt halkee kova kuori
pirstaleiksi kun putoaa.
Olin niin ylpeä. Tahdoin oman osani taata.
Valossas kylpeä, värini esiin saada.
Mutta minä unohdin, miksi olin ja valaisin.
Alas pudotit. Sitten nostit ja korjasit.
En kuitenkaan ole ainoa.
Täällä on paljon valoja.
Jokaisessa omat naarmunsa,
valo tulee hajonneista lampuista.
Täällä on paljon huoneita.
Liikaa pimeitä nurkkia.
Särkyneen kajo kirkkainta,
valo tulee hajonneista lampuista.
Olin niin ylpeä. Tahdoin oman osani taata.
Valossas kylpeä, värini esiin saada.
Mutta minä unohdin, miksi olin ja valaisin.
Alas pudotit. Sitten nostit ja korjasit.
KATOAVAA
FI P9L 04 00009
säv. Pekka Laukkarinen ja Olli Helenius / san. Pekka Laukkarinen / sov. Matti Laitinen ja Pekka Laukkarinen
Mitä silmät näkevätkään, sen omistaa tahtoisin.
Toisen kädessä arvotonkin, loistaa kirkkaammin.
Kuinka köyhän nälän saa, milloinkaan sammumaan.
Vieläkään ei riitä, jotta rauhan saavutan.
Katoavaa kantaa taas, lapsi maailman.
Kultaa ja purppuraa, niinkö valta ansaitaan.
Vaikka suuruuksiin suuntaisin,
jalustaani rakentaisin.
En aikaan saisi mitään,
mitä ei myrsky nujertaisi.
Jos toiset mäen nousee, minä vuoren valloitan.
Salkoon lipun nostan, kunniani vaakunan.
Kuinka oman kuvani saan, taas tänään loistamaan.
Heikot alle jäädä saa, kun valtaa janoan.
Katoavaa kantaa taas, lapsi maailman.
Kultaa ja purppuraa, niinkö valta ansaitaan.
Vaikka suuruuksiin suuntaisin,
jalustaani rakentaisin.
En aikaan saisi mitään,
mitä ei myrsky nujertaisi.
Vaikka korkeimmalle nousisin,
tähtiä kurkottaisin.
Kirkkaimman tähden nään,
silloin kun alas painan pään.
On kirkkautesi siinä, mikä ei oo kiiltävää.
Valtasi vaihdoit pilkkaan ja häpeään.
Vaikka rikkauksien uskoin käden työnä löytyvän,
kalleimman omistan, kun käteni yhteen liitän.
SUOJAANSA JÄÄ
FI P9L 04 00010
säv. ja san. Pekka Laukkarinen / sov. Matti Laitinen
Mitä mietit ystävä?
Vieläkö epävarma oot?
Vieläkö kasvojesi ilon alla
on kaipaus suunnaton?
Etkö tunne Hän sua rakastaa,
suojiinsa sinut peittää.
Ja kotiin opastaa,
ei yksin kulkemaan heitä.
Suojaansa jää,
kyyneleesi pyyhitään.
Suojaansa jää,
kun valo voittaa pimeän,
eksynyt taas löydetään,
ja rakkauteen peitetään,
saat levätä sylissään,
suojaansa jää.
Hän kuuli kuinka itkit,
kuinka uneen tuudittauduit.
Kuinka sydämesi avunhuudot
hiljaisuuteen lausuit.
Ei pyyntösi kauas mennyt,
hän oli vierelläsi.
Ja ikuisen rakkauden henki
hoitaa sisintäsi.
Suojaansa jää,
kyyneleesi pyyhitään.
Suojaansa jää,
kun valo voittaa pimeän,
eksynyt taas löydetään,
ja rakkauteen peitetään,
saat levätä sylissään,
suojaansa jää.
Nyt lepää vaan, ole rauhassa, sinua rakastetaan.
Enkelitkin käskyn saa, varjella nukkuvaa.
Enkelitkin käskyn saa.
SRCE RAZBIJENO
FI P9L 04 00011
säv. ja san. Pekka Laukkarinen / käänt. Seija Uimonen / sov. Matti Laitinen ja Pekka Laukkarinen
Ova tama mi srce uzima
Ako neću ga čuvati
Ova flaza mi ljubav uzima
Koja vodi me k zivotu
Ali Gospod mi um obnavlja
Um bolan, osamljen
I Isus mi ljubav daruje
U srce zalutalo.
Moj zivot je kao slika
Slika velika staklena
Na slici ruzna pukotina
Znak patnje je velike
Ali Bog me je kupio zivotom
Svoga Sina Isusa
I stavio sliku pred sebe na zid
Kod svoga prijestolja
I on vodi i razumije
Srce bolno, razbijeno
I ja zivim snagom Isusovom
Snagom nepromjenjivom.
Ova cesta kojom putujem
Cesta tame i tuge je
Ovim putem polako napredujem
U jarku puzeći.
Ali Gospod je put zivota
Kojim slobodno koračam
On svakome nadu nudi
I zove k sebi.
I on vodi i razumije
Srce bolno, razbijeno
I ja zivim snagom Isusovom
Snagom nepromjenjivom.
Sam se Bog smjestio u srce
U srce raskajano
Očistio ga i osvjetlio
Sad zivim na dlanu Bozjem
Čak patnja srećom postaje
I ljubav mi snaga je
Svom narodu Bozji znak veliki
Zivot sveti i vječni je.
I on vodi i razumije
Srce bolno, razbijeno
I ja zivim snagom Isusovom
Snagom nepromjenjivom.
Lupaus-CD
Lupaus-cd:llä (2001) ilmestyneiden laulujen sanat, levyn järjestyksessä.
Kaikki kappaleet on suojattu tekijänoikeuksilla (Teosto), joten kappaleiden esittäminen sekä sanojen julkinen käyttö ilman tekijöiden lupaa on kielletty.
JOHDA TIENI KOTIIN
säv. ja san. Pekka Laukkarinen / sov. Matti Laitinen
Eilinen mielessä, mieltäni epäilyttää.
Monet hetket eiliseen jää, tästä eteenpäin vain hämärää.
Missä huomenna mä oon, kohtaloko suunnan ratkaiskoon?
En yksin tietää mä voi, on tulevaisuus tuntematon.
Epävarmana taas istun, katson ylös kuutamoon,
tähdetkin kääntää mulle pään.
Herra vain yhtä pyydän, sun valos loistakoon
tielle matkamiehen pienen tän.
Herra johda tieni kotiin, oppaana mua kuljeta.
Sun oma pieni poika ei osaa yksin matkata.
Jeesus näytä mulle reitti, jonka itse selvitit.
Aseta mut paikkaan, jonka mulle valmistit.
Risteyksiä tielläni on, oikea valinta on kai lähes mahdoton.
Kunpa edes tietäisin, mihin suuntaan nyt tästä lähtisin.
Herra Jeesus sä luvannut oot, lapses perään aina sä katsot.
Kun apua mä tarvitsen, koskaan yksin, yksin ole en.
Huolissani taas mietin, itsepäinen ollut oon,
yksin yrittänyt oon taas lähteä.
Herra vain yhtä pyydän, sun valos loistakoon
tielle matkamiehen niin kovin pienen tän.
Herra johda tieni kotiin, oppaana mua kuljeta.
Sun oma pieni poika ei osaa yksin matkata.
Jeesus näytä mulle reitti, jonka itse selvitit.
Aseta mut paikkaan, jonka mulle valmistit.
MATKA HUOMISEEN
säv. ja san. Pekka Laukkarinen / sov. Pekka Laukkarinen ja Matti Laitinen
Sinä heräät tähän aamuun pimeydessä palellen.
Ei kai kukaan tänäänkään tuu kylään lämpöä säteillen.
Ei ystävää ei rauhaa, ei käsien lämmittäjää.
Vain yksin tyhjyydessä katsot kuvaa häilyvää.
On pitkä aika siitä, kun viimeks iloitsit.
Hei, ei elämä tää oo se, joka sinut kahlitsi.
Saat itse vastata, kaikista teoista.
Taas kaikki päähän lyö, nyt vapiset pelosta.
Hei onko tää sen arvoista?
Hei ootko sä pyytänyt apua?
Ei ihminen kestä yksin,
saat yrittää uudelleen.
Nyt Jeesuksen kanssa käsityksin
voit matkata huomiseen.
Sä uskallatko jättää taakse pimeyden?
Et kai pahemmaksi tuu jos otat vastaan Jeesuksen?
Hän elämääsi ohjaa myös läpi vaikeuden.
Ei syyllisyyttä tarvi enää muistaa syntisen.
On Jeesus lähelläsi, sinä huomaat kai sen,
ja suuri Pyhä Henki voi täyttää ihmisen.
Hän ihmisenä kärsi puolesta syntisen,
ja tekosi sovittaa ristille naulaten.
Hei onko tää kaiken arvoista?
Hei ootko sä pyytänyt apua?
Ei ihminen kestä yksin,
saat yrittää uudelleen.
Nyt Jeesuksen kanssa käsityksin
voit matkata huomiseen.
MÄ KOHTA ISÄN NÄÄN
Säv. ja san. Peka Laukkarinen / sov. Matti Laitinen
Tuo yksi pieni lapsi kulkee ilman taluttajaa.
Yksinäisen päivän jälkeen odottaa seuraavan loppua.
Mä nään hänen silmät pienet, jotka pyytää syyllisyydeltä armoa.
Noiden kyynelten takaa minä näen sen, pienen hiukkasen, hiukkasen toivoa.
Ja mä nään, tuon lapsen kasvot kuivatut nään.
Mä nään, Isän rakkauden nään.
Ja mä nään, huomisen kirkkauden nyt nään,
mä nään, mä kohta Isän nään.
Tuo yksinäinen äiti, pieni lapsi sylissään.
Menneisyyden hyvät muistot tulevaisuus vie mennessään.
Mä nään hänen ryhtinsä heikentyneen, pää painettuna, katse katukivetykseen.
Onko elämällä vielä jotain annettavaa, hän tuumii, mutta jaksaa odottaa.
Ja mä nään, tuon naisen katseen nostetun nään.
Mä nään, Isän voiman mä nään.
Ja mä nään, huomisen kirkkauden nyt nään,
mä nään, mä kohta Isän nään.
Tää hiljainen kylmä kansa odottaa eilistä.
Voi kun joku näyttäis sille kuvansa totuuden peilistä.
Mä nään sen mustan pisteen, jonka sylissä huominenkin taakse jää.
Katkeruus ja epätoivo, katukuvaa värittää.
Ja mä nään, tuon ilon hengen annetun nään.
Mä nään, Isän armon mä nään.
Ja mä nään, huomisen kirkkauden nyt nään,
mä nään, mä kohta Isän nään.
USKOSSA SISARUKSIA
Säv. Pekka Laukkarinen / san. Mako Pihavainio / sov. Matti Laitinen
Kun kuljit kohti puroa,
mietit varmaan niitä samoja
ajatuksia, jotka sinulle mukaasi annoin.
Niiden sanojen ei pitänyt loukata,
eikä viedä kaikua sun sanoilta.
Mutta sinä tahdoit sen iskuna veitsestä ottaa.
Uskossa sisaruksia, saman armon alla.
Samalla reitillä, täällä taivaan alla.
Uskossa sisaruksia, saman armon taivaan.
Samalla reitillä, jossa risti kantaa.
Nyt istut puron rannalla,
miettien yhä niitä samoja
ajatuksia, jotka eivät rauhaa anna.
Sanat olivat sinulle loukkauksia,
ja ne avasivat vanhoja haavoja.
Sinä tiedät sanojen sointuneen totuudessa.
Uskossa sisaruksia, saman armon alla.
Samalla reitillä, täällä taivaan alla.
Uskossa sisaruksia, saman armon taivaan.
Samalla reitillä, jossa risti kantaa.
Onko rakkautta se kun sanoo sanottavansa,
vaikka tiedät, ei ystäväsi siitä pitäisikään.
Onhan se niin, että kun sanoo rakkaudessa,
ajan mittaan ystäväsi tulee kiittämään.
Uskossa sisaruksia, saman armon alla.
Samalla reitillä, täällä taivaan alla.
Uskossa sisaruksia, saman armon taivaan.
Samalla reitillä, jossa risti kantaa.
ON AIKA
Säv. ja san. Pekka Laukkarinen / sov. Pekka Laukkarinen ja Matti laitinen
On aika kädet ristiin laittaa
ja kiittää Jumalaa.
Hän omat voimat kaataa
ja synnyttää uudestaan
On aika jälleen kylvää viljaa
sanaa kaikkivaltiaan.
Anna hänen hoitaa hiljaa,
antaa rauha ja pelastaa.
Niin moni tietä kysyy, vastausta odottaa,
Mutta neuvon saaneena kulkeekin oman pään mukaan.
Moni totuuden sanan kuulee, mutta haluaa unohtaa,
ei ymmärrä miksi sydän huutaa kaipausta.
Hei älä pelkää ottaa vastaan, rauha Ruhtinaan.
On aika kädet ristiin laittaa
ja kiittää Jumalaa.
Hän omat voimat kaataa
ja synnyttää uudestaan
On aika jälleen kylvää viljaa
sanaa kaikkivaltiaan.
Anna hänen hoitaa hiljaa,
antaa rauha ja pelastaa.
Näetkö ihmiskäsien meri, syvyyksistä kurkottaa.
Pimeyden vankiloissa huutaa kahleista vapauttajaa.
Vain yhdellä on valta, valta auttaa ja rakastaa.
Hän työhönsä sua kutsuu, vierelle Kuninkaan.
Hei älä pelkää ottaa vastaan, työkutsu Kuninkaan.
On aika kädet ristiin laittaa
ja kiittää Jumalaa.
Hän omat voimat kaataa
ja synnyttää uudestaan
On aika jälleen kylvää viljaa
sanaa kaikkivaltiaan.
Anna hänen hoitaa hiljaa,
antaa rauha ja pelastaa.
Hei älä pelkää ottaa vastaan
rauha Ruhtinaan.
Hän sanan ja voiman antaa
ja se tyhjänä ei palaa.
On aika…
RAKKAUTESI ALLA
Säv ja san. Pekka Laukkarinen / sov. Matti Laitinen
Kun yö musta on, enkä tiedä mitä tekisin.
Ja huoli suunnaton, kun en tiedä miten eläisin.
Niin kaipaus loputon, ottaa voiman viimeisenkin niin,
ottaa voiman viimeisenkin niin.
Edes säde auringon ei pysty murtaa mieltäni.
Ja tunne ahdingon pysyy rinnassani.
Mutta jotakin on, sen tiedän kyllä itsekin niin,
tiedän itsekin hyvin niin.
Sillä rakkautesi alla, on paikka joka sydämen.
Mua auta Herra, koska yksin enää jaksa en.
Ja kahleeni poista, jotka vangitsee mun kohtalon,
kun armosi on loputon.
Sillä rakkautesi alla, pyyhit pois tahrat syntien.
Ja turvaisaa on, kun on kätes alla jalkojen.
Ei suurempaa oo, kuin teko poikas Jeesuksen.
Kun kellot soi totuuden, sillä rakkautesi alla.
Sä Jeesus voimassas, tahdot muakin aina johdattaa.
Ja rakkaudellas, tahdot armahtaa katuvaa.
Sä minun pienenkin nimeni haluat kirjoittaa kirjoihin,
niihin kirjoihin ikuisiin niin.
Sillä rakkautesi alla, on paikka joka sydämen.
Mua auta Herra, koska yksin enää jaksa en.
Ja kahleeni poista, jotka vangitsee mun kohtalon,
kun armosi on loputon.
Sillä rakkautesi alla, pyyhit pois tahrat syntien.
Ja turvaisaa on, kun on kätes alla jalkojen.
Ei suurempaa oo, kuin teko poikas Jeesuksen.
Kun kellot soi totuuden, sillä rakkautesi alla.
ARMAHDA MINUA
Säv. ja san. Pekka Laukkarinen / sov. Matti Laitinen ja Tommi Nikki
Sinä Herra, joka olet armollinen,
ja annat maailmalle rakkauden.
Sinä näet minun sydämeen,
josta irti saa vain kyyneleen.
Sinä Herra, joka tunnet ihmisen,
pyydän apua sieluni pimeyteen.
Herra astu sinä minun askeleet,
ja unohda suuret syytökset.
Armahda minua, sinä Jumala.
Nyt syntini minä tajuan.
Tarvitsen sinua, oi Jumala.
Rauha sydämeeni nyt anna.
En ole sen arvoinen,
että saisin pyyntööni vastauksen.
Mutta tunnen sen lupauksen,
tahdot haavoillas nostaa langenneen.
Nyt Jeesus sä lähde rakkauden.
Näytä mulle se veri pelastuksen,
joka nostaa minutkin syntisen,
kaiken pahuuden voittaen.
Armahda minua, sinä Jumala.
Nyt syntini minä tajuan.
Tarvitsen sinua, oi Jumala.
Rauha sydämeeni nyt anna.
JÄÄ RAUHAAN
Säv. ja san. Pekka Laukkarinen / sov. Matti Laitinen
Olin heikko, niin heikko, etten ymmärtänyt itsekään.
Arasti teitä tervehdin, pelkäsin teitä niin.
Te olitte suuri joukko, minä pieni poika vain.
Mutta kauttanne Herra minuun iloa sai.
Herra antoi ja otti, mieli nöyrtyikin kai.
Mutta siunauksen keskellänne huomaa sain.
Älä luovu, ajan kanssa hän antaa vielä enemmän.
Jää rauhaan, siihen rauhaan,
jonka Isä sulle antaa.
Jää lepoon Herran huomaan,
käsivarsillaan hän kantaa.
Jää rauhaan, siihen rauhaan,
jonka Isä sulle antaa.
Mene kertomaan se toisillekin,
nyt hän syntistäkin auttaa.
Teidän avullanne Herra uskoani lujensi.
Ja käsittämään opetti, ihmislasta niin rakasti.
Herra pitää meistä kiinni, auttaa kulkemaan tän tien.
Ja toistemme kautta sanoo: anna minä vien.
Jää rauhaan, siihen rauhaan,
jonka Isä sulle antaa.
Jää lepoon Herran huomaan,
käsivarsillaan hän kantaa.
Jää rauhaan, siihen rauhaan,
jonka Isä sulle antaa.
Mene kertomaan se toisillekin,
nyt hän syntistäkin auttaa.
KIITOS HERRA ETTÄ SAAN
Säv. ja san. Pekka Laukkarinen / sov. Matti Laitinen ja Pekka Laukkarinen
Aamuaurinko alhaalta paistaa,
saa maa kastetta maistaa.
Ei tää päiväkään valjennut ois,
jos sun kätes ois päältämme lähtenyt pis.
Pieni lintunen oksalla herää,
armostas ravinnon kerää.
Ei rakkautes unohda pienintäkään,
antaa kaiken tarvittavan elämään.
Kiitos Herra, että saan,
voimaasi nyt todistaa.
Annat kuolevan puun juoda,
synnit ristinpuulle tuoda.
Kiitos Herra, että saan,
kirkkauttas julistaa.
Annat elämän meille,
lohdutuksen eksyneille.
Niin kuin auringon ammuisin nostat,
syntimme kalliilla ostat.
Olet luvannut kantaa huolta,
pitää lopussa pienen ihmisen puolta.
Herra elämämme alkuun laitoit,
tekomme poikaasi vaihdoit.
Kiitos kun tänäänkin matkaamme vahdit,
johdata tämä tie perille asti.
Kiitos Herra, että saan,
voimaasi nyt todistaa.
Annat kuolevan puun juoda,
synnit ristinpuulle tuoda.
Kiitos Herra, että saan,
kirkkauttas julistaa.
Annat elämän meille,
lohdutuksen eksyneille.
Kiitos Herra, että saan,
armostas laulaa.
Kiitos Herra, että saan,
voimaasi nyt todistaa.
Annat kuolevan puun juoda,
synnit ristinpuulle tuoda.
Kiitos Herra, että saan,
kirkkauttas julistaa.
Annat elämän meille,
lohdutuksen eksyneille.
SYDÄN SÄRKYNYT (kroatiankielinen versio Ihmettelen-cd:llä)
Säv ja san. Pekka Laukkarinen / sov. Matti Laitinen
Tämä pimeys vie minulta sydämen,
jos en osaa pitää kii.
Tämä pullo vie minulta rakkauden,
joka ohjaa mun elämääni.
Mutta Herra mieleni palauttaa,
mielen synkän, paenneen.
Ja Jeesukselta rakkautta saan
sydämeen eksyneeseen.
Elämäni on kuin suuri taulu,
suuri kuva liikkumaton.
Kuvan pinta nyt jo haljennut on,
se on merkki kärsimyksen.
Mutta Herra ostaa sen hengellä
oman poikansa Jeesuksen.
Ja pistää sen omalle seinälle
luokse valtaistuimen.
Ja hän ohjaa ja ymmärtää,
vaikka sydän särkynyt on.
Ja mä jaksan voimalla Jeesuksen
jonka voima on muuttumaton.
Tämä tie, jolla minä taivallan
on tie pimeyden.
Tällä tiellä hitaasti etenen,
ojan pohjalla rypien.
Mutta Herra on tie elämän
jolla vapaasti voin taivaltaa.
ja hän luokseen minut johdattaa
ja antaa toivoa.
Ja hän ohjaa ja ymmärtää,
vaikka sydän särkynyt on.
Ja mä jaksan voimalla Jeesuksen
jonka voima on muuttumaton.
Nyt on Jumala muuttanut sydämeen,
sydämeen katuvaan.
Kaiken pahan pois hän vienyt on,
Herran kädellä asua saan.
Hän onneksi tuskan muuttaa
ja voimaksi rakkauden.
Suuri merkki on häneltä kansalleen,
pyhä elämä ikuinen.
Ja hän ohjaa ja ymmärtää,
vaikka sydän särkynyt on.
Ja mä jaksan voimalla Jeesuksen
jonka voima on muuttumaton.
SUOJELUKSEESI
Säv. san. Pekka Laukkarinen / Pekka Laukkarinen ja Matti Laitinen
Jo ennen kuin minä olin, sinä tiesit miltä matkani näyttää.
Sinä tunsit mitä näin ja koin, tahdoit lupauksesi täyttää.
Ilman sinua ei ihminen kestä, ei yksin voi huolia pois pestä.
Mutta sinä kärsit kaiken uhraten, jottei yksin olis pieni ihminen.
Ota Herra suojelukseesi
nämä nuoruuteni hetket.
Jotta johdatuksessasi kulkisin päiväni retket.
Ota Herra suojelukseesi
nämä nuoruuteni hetket,
niin että illan viiletessä
minut armos suojaan kätket.
On vain yksi tie, joka kerran minut perille vie.
Mutta yksin eksyn ja kompastun, harhaan kuljen ja loukkaannun.
Mutta sinä tunnet tien, autat lasta ymmärtäen.
Pidät huolta, korjaat särkyneen, ja kannat kotiin lapsen uupuneen.
Ota Herra suojelukseesi
nämä nuoruuteni hetket.
Jotta johdatuksessasi kulkisin päiväni retket.
Ota Herra suojelukseesi
nämä nuoruuteni hetket,
niin että illan viiletessä
minut armos suojaan kätket.
On taas jatkettava matkaa.
Ei matkaa voi etenemättä jatkaa.
Anna tähänkin hetkeen turva ja suoja,
sinä Herra, kaiken Luoja.
Ota Herra suojelukseesi
nämä nuoruuteni hetket.
Jotta johdatuksessasi kulkisin päiväni retket.
Ota Herra suojelukseesi
nämä nuoruuteni hetket,
niin että illan viiletessä
minut armos suojaan kätket.
MINÄ KANNAN PERILLE
Säv. ja san. Pekka Laukkarinen / sov. Matti Laitinen
Rauhan sanoman Jumala tänne toi.
Miksi ihmiset kapinoi?
Jumalahan meidätkin loi,
sydämiimme liekin soi.
Pienen ihmisen mieltä väsyttää,
ja hän tahtoo levähtää.
Kiven päälle painaa pään,
ei yhtään ystävää.
Ja hän sanoo: tule,
minä kannan perille.
Kannan taivaisiin.
Taru tähän käteen,
älä epäile
uskoa Jumalan voimiin.
Jeesus etsii, sydämiin koputtaa.
Hän nostaa ja lohduttaa.
Ihmiskunnan synnit kantaa
oman veren voimalla.
Hän tulee meidän sydämiin,
voiman käyttää ihmisiin.
Ottaa pienen ihmisen syliin,
nostaa käsiin ikuisiin.
Ja hän sanoo: tule,
minä kannan perille.
Kannan taivaisiin.
Taru tähän käteen,
älä epäile
uskoa Jumalan voimiin.
OTATHAN VASTAAN (englanninkielinen versio Ihmettelen-cd:llä)
Säv. ja san. Pekka Laukkarinen / sov. Pekka Laukkarinen ja Matti Laitinen
Isä otathan vastaan vaeltajan,
joka jaksa ei enempää.
Päivä on ollut pitkä, saanhan
sun luonasi nyt levähtää.
Isä otathan vastaan vaeltajan,
jonka kädet ei rakkautta tee.
Lapsesi puhdista ja kanna
äärelle armosi veen.
Isä luonani oo, suojasi anna,
vaikka arvoton oon eessäs viipymään.
Silti luvannut oot, vaeltajan annat,
käsivarsillesi jäädä lepämään.
Isä otathan vastaan vaeltajan,
niin monesti eksyneen.
Luulin itseni voittavan maailman,
tie takaisin luoksesi tee.
Isä luonani oo, suojasi anna,
vaikka arvoton oon eessäs viipymään.
Silti luvannut oot, vaeltajan annat,
käsivarsillesi jäädä lepämään.
Isä otathan vastaan vaeltajan,
joka jaksa ei enempää.
Päivä on ollut pitkä, saanhan
sun luonasi nyt levähtää.
